Miltä sinusta tuntuisi, jos et voisi osallistua luennolle, koska et pääse saliin? Entä miltä tuntuisi missata vuosisadan opiskelijabileet, koska sinua ei nähty? Miltä tuntuisi jäädä ulkopuolelle opiskelijayhteisöstä, koska et voi osallistua tapahtumiin? Tämä on valitettavan monelle opiskelijalle arkipäivää.   

Teksti: Aura Niskanen, kuvat: H-P Ontto-Panula

Jyväskylän yliopiston opiskelija Marja Puustinen joutuu osallistumaan osalle luennoistaan etänä, sillä kaikkiin yliopistoihin tiloihin ei pääse rollaattorilla (Virranniemi, 2021). Somevaikuttaja, ja Lappeenrannan yliopiston kauppatieteiden opiskelija Sandra Kurki on kertonut apuvälineille liikkumisen yliopiston tiloissa olevan vaikeaa. Tämä on aiheuttanut vahvoja ulkopuolisuuden tunteita akateemisessa maailmassa. (Rahkonen, 2022, 19:51 – 21:18)

Puustisen ja Kurjen kokemuksissa kyse on esteellisyydestä. Esteellisyys tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että rakennetussa ympäristössä on esteitä, esimerkiksi silloin, kun rakennukseen pääse vain portaita pitkin. Esteellisyys erittelee ihmiset toimintakyvyn perusteella.  Esteellisyyden vastinparina on esteettömyys, joka ottaa huomioon ihmisten toimintakyvyn moninaisuuden rakennetussa ympäristössä suunnitteluvaiheessa ja toteutuksessa. (Invalidiliitto, 2023) Esteettömyyttä ovat niin tilavat hissit kuin pyörätuolirampitkin. 

Toinen läheisesti esteettömyyteen liittyvä käsite on saavutettavuus. Se viittaa aineettomaan ympäristöön. Se tarkoittaa, että myös tieto ja palvelut ovat ymmärrettäviä ja helposti lähestyttäviä jokaiselle, toimintakyvystä riippumatta. (Invalidiliitto, 2023) Esteettömyys ja saavutettavuus takaavat, että jokaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan. Kyse on siis jokaiselle kuuluvista ihmisoikeuksista.  

On selvää, että esteellisyys on iso ongelma kaikkialla yhteiskunnassa, eikä Turun yliopisto ole poikkeus. Turun yliopistolla täytyy varata paljon aikaa esteettömään siirtymiseen. Ovet ovat raskaita ja luentosaleissa on paljon irtotuoleja, jotka vaikeuttavat kulkemista. (Turun yliopisto, 2023) Monet opiskelijatapahtumat ovat täysin esteellisiä, tai esteettömyydestä on huolehdittu huonosti. Onneksi esteettömyydestä on alettu puhua entistä enemmän. Ja mikä parasta, esteettömyyden parantamiseksi löytyy ratkaisuja.  Jokainen meistä voi omalla toiminnallaan parantaa esteettömyyttä omassa lähipiirissään. 

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, mitä kaikkea esteettömyyteen ja saavutettavuuteen kuuluu. Esteettömien sisäänkäyntien ja invavessojen lisäksi on huolehdittava monesta muusta asiasta. Esteettömyyttä ja saavutettavuutta ovat myös selkeä kieli ja visuaalinen ilme esimerkiksi verkkosivuilla. Kuvajulkaisuihin on hyvä lisätä vaihtoehtoiset tekstit, jotka kertovat mitä kuvassa tapahtuu. Tapahtumakuvauksissa on tärkeää mainita tapahtuman kulku, ja sisältö. Toisaalta myös tapahtumien järjestäminen sopivien etäisyyksien päässä, sekä monipuolinen että edullinen tapahtumatarjonta ovat saavutettavuutta. Myös mielenterveyden haasteiden moninaisuuden huomioiminen, ja tuen tarjoaminen ovat saavutettavuutta.  

Fyysistä esteellisyyttä, kuten hissittömyyttä perustellaan usein historiallisten rakennusten suojelemisella, tai kompromisseja ei yksinkertaisesti suostuta tekemään. Aina voi kuitenkin tehdä jotakin. Vaikka esimerkiksi tapahtuman siirtäminen esteettömiin tiloihin ei tapahdu hetkessä, voidaan esteettömyydestä ja saavutettavuudesta silti huolehtia muilla tavoin. Esimerkiksi jo pieni tapahtumainfo on tyhjää parempi. Pelkästään tiedottaminen tapahtuman kirkkaista, välkkyvistä valoista on jo iso harppaus kohti saavutettavuutta. Jokainen askel oikeaan suuntaan on askel eteenpäin.  

Usein saatamme ajatella, ettei esteettömyydelle ole tarvetta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkia vammoja ja sairauksia, kuten mielenterveysongelmia tai suolistosairauksia ei voi nähdä ulospäin. Emme voi tehdä oletuksia toisten tarpeista. Esteettömyyteen tulee siksi suhtautua ajattelutapana, ei erityisjärjestelynä. (THL, 2022) Erityisjärjestelystä puhuminen myös sysää vastuun yksilölle. Kukaan meistä ei ole tilivelvollinen kertomaan omaa elämäntarinaansa vain, jotta voisi saada samanlaista kohtelua kuin kaikki muutkin.

Meidän on yhdessä kannettava vastuu esteettömistä ja saavutettavista tiloista, tapahtumista ja ajattelutavoista. Kun esteettömyys on edellytys, eikä esimerkiksi joka luentoa tai tapahtumaa suunnitellessa tarvitse perehtyä yhä uudelleen ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin, myös järjestäjien ja luennoitsijoiden aikaa säästyy.   

On myös hyvä muistaa, että moni esteetön ratkaisu on hyödyksi kaikille. Lähes jokaisella meistä tulee olemaan jossain vaiheessa elämäänsä kokemus sairaudesta tai vammasta. (Aluehallintovirasto, 2019)  Jalan murtuessa automaattiovista on hyötyä. Melkein jokainen meistä tietää, miltä tuntuu, kun puhelimen näytön kontrasti on liian alhainen auringonvaloon nähden, ja silmiä siristää. Kun olet opiskellut aamun pikkutunneille asti, eivätkä aivot jaksa keskittyä luennolla, luentotallenne pelastaa.  

Ja vaikka tarvetta ei koskaan olisi omassa elämässä – on esteettömyydestä huolehdittava niin yhdenvertaisuuslainsäädännön kuin normatiivisen etiikankin nojalla. Normatiivinen etiikka opettaa, että on oltava valmis tekemään hyvää silloinkin, kun se ei tuota itselle suoranaisesti hyötyä. Yhdenvertainen, jokaisen perustarpeet huomioiva yhteiskunta on kaikkien etu. 

On ymmärrettävää, että esteettömyys ei vielä toteudu monessakaan paikassa. Kukaan ei voi tietää kaikkea ja ihmisten tarpeet ovat moninaisia. Lisäksi esteettömyyden toimeenpaneminen, ja itsensä kouluttaminen aiheesta vievät aikaa ja resursseja. Se ei ole kuitenkaan syy jättää esteettömyyttä huomiotta. Esteettömyys ja saavutettavuus on nostettava prioriteeteiksi. Ne toimivat tavoitteina, joihin meidän kaikkien tulisi pyrkiä. Aidosti yhdenvertainen ainejärjestö muodostaa pohjan, jonka päälle on helppo rakentaa yhteishenkeä. Esteettömyys ei ole astrofysiikkaa, vaan pohjimmiltaan kyse on toisten huomioimisesta ja lähimmäisenrakkaudesta.  

5 Vinkkiä esteettömään arkeen yliopistossa 

1. Seuraa sosiaalisessa mediassa esteettömyydestä, saavutettavuudesta, vammaisuudesta ja ableismista kertovia tilejä. Tässä muutama oma suosikkini Instagramissa: 

Suomeksi: 

  • Sofia Tawast – @thufia  
  • Marja Puustinen – @tajutonmarja  
  • Pinja Eskola – @kynaniekka 
  • Riikka Leinonen – @riikkaleinonen 
  • vamlas – (@)vamlas 
  • Selkoseks @selkoseks 
  • Just Another Crip Group – @justanothercripgroup 
  • Sandra Kurki – @sandrakurki 

Englanniksi:

  • Andrew Gurza – @gurza___ 
  • Ashley, Alex, & Kyle | Disability Reframed @disablityreframed 
  • Eliza Rain – @disabled_eliza

2. Etsi tietoa kirjoista ja netistä! 

Kirjat:

  • Sairas ja viallinen – naiset lääketieteen historiassa Elinor Cleghorn  
  • Disability visibility – Alice Wong 

Sivustot:

3. Opettele tekemään vaihtoehtoiset tekstit kuviin, ja opi kuinka sosiaalisen median saavutettavuutta voidaan parantaa myös muilla tavoin.

saavutettavasti.fi -sivusto on kerännyt yhteen paikkaan hyödyllistä tietoa saavutettavuudesta netistä. Myös näkövammaisten liiton sivuilta löytyy resursseja esimerkiksi verkkosivujen saavutettavuuden testaamiseen. 

4. Tutustu TYY:n tilojen esteettömyysraportteihin, jos suunnittelet tapahtumaa yliopiston vuokratiloihin.

Kunkin esteettömyysraportin löydät TYY:n sivuilta jokaisen vuokratilan kohdalta. Raportin saa helposti kopioitua, ja myös linkin raporttiin saa helposti lisättyä tapahtumakuvaukseen.  

5. Pidä ääntä, silloinkin kun et tiedä kaikkea!

Anna rohkeasti palautetta, ja keskustele avoimesti lähipiirisi kanssa, mitkä asiat tekisivät arjestanne esteettömämpää ja saavutettavampaa.  

+ Bonusvinkki, jolla vessojen esteettömyys paranee huimasti!

Sarjakuvaruutu aiheena esteettömyys, jossa vihainen sarjakuvataiteilija H-P osoittaa sormellaan invavessan hätäkutsujärjestelmän vetonarua, joka on laitettu solmuun. Kuvassa lukee isolla: Tämä naru voi tappaa!
Neljän ruudun sarjakuva, jossa H-P kertoo vihaisesti näin: Tämä on hätäkutsujärjestelmän vetonaru. Usein näen narun sidottuna tällaiseksi mytyksi. Mitä jos saisin sairaskohtauksen? Mitä jos kaatuisin?" H-P asettuu maahan makaamaan viettelevästi mutta vihaisena. Maasta käsin hän huudahtaa: "Tämän narun pitää ulottua lähelle lattiaa, että siihen yltää hätätilanteessa." H-P nousee istumaan nojaten dramaattisesti vessanpyttyyn. Hän sanoo: "Jos narun sitoo myttyyn, ei vessa ole enää saavutettava. Korjatkaa asia!"

Lähdeluettelo:

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Turun sosiaalitieteilijä -lehdessä 25.4.2023 nro 1/2023.